Bussi lähti 4.7. huristelemaan kohti Ranskan Alppeja. Huristelimme sinne Ruotsin, Tanskan, Saksan ja Sveitsin kautta. Bussimatkan olisi voinut kuvitella olevan tuskaisempaakin kankean polven kanssa, mutta yllättävän kivuttomasti matka meni. Matkan aikana näki erilaisia maisemia, aika huikeita maisemia tuli nähtyä Sveitsissä kun ohitimme Geneve-järven. Alla kuva kyseisestä järvestä, joka ei tietenkään vedä vertoja sille että näkisi maiseman "livenä".
Rinteeseen päästiin sen jälkeen, kun oltiin istuttu bussissa reilu pari päivää. Ensimmäinen päivä mentiin melkeinpä sokkona, sillä pilvet olivat sen verran alhaalla ja tästä syystä oli hieman sumuista. Onnekseni olin ottanut mukaani laskettelulasit, sillä muuten en olisi nähnyt eteeni senkään vertaa. Muina päivinä paistoikin onneksemme aurinko, joten kyllä rinteitä kelpasi koluta lämpimässä säässä. Alla kuva, joka on otettu tuolihissistä lähivuorille päin.
Reissussa tuli nähtyä sitä kuuluisaa keski-eurooppalaista rinnekulttuuria, jollaista ei onneksi näe Suomessa. Hissijonoja ei edes varsinaisesti voinut kutsua hissijonoiksi, vaan "ihmismassaksi" jonka reunoilta italialaiset törkeästi etuilivat sen minkä kerkesivät. Tämä koski niin lapsia kuin aikuisiakin. Jos yritti pysyä tiukkana ja löydä sauvaa eteen, katsoi italialainen lapsonen viattomasti ja selosti jotain italiaksi. Yritettyään samaa temppua toistamiseen huonolla menestyksellä yleensä etuilija yritti koukata jonon nenille jotain muuta kautta. Niille puupäille ei siis millään mennyt perille se, että jonossa jonotetaan ja kullakin on oma vuoro.
Laskettelun lisäksi iltapäivällä ja illalla oli muutakin puuhaa. Hotellin lähellä sijaitsi uima-allas, kesäkelkkarata, beac volley -kenttä, jousiammuntarata, mäkiautorata jne. Lisäksi oli mahdollista vuokrata pyörä joko ns. normaalia maastopyöräilyä varten tai sitten suosittua mäkipyöräilyä varten. Kävimme yhtenä päivänä patikkaretkellä, patikoimme jyrkkää vuoren rinnettä alas läheiseen kylään. Vertikaalia pudotusta ylhäältä alas taisi muistaakseni olla 700 metriä, kiemurtelevaa polkua pitkin matka alas kesti hieman yli kaksi tuntia. Paluumatka tehtiinkin lokoisasti pikku kabiinilla, joka näkyy kuvassa. Reissun aikana näki huikeita maisemia, alla yksi otos siltä reissulta.
Harmikseni joudun toteamaan, etteivät otetut kuvat tuo likimainkaan sitä tunnelmaa millaisia maisemat paikan päällä olivat. Kuten eräs reissussa mukana ollut mieshenkilö totesi, hän ei edes ota kameraa matkalle mukaan vaan tallentaa maisemat muistikuvina mieleensä ja nauttii niistä pitkät tovit.
Tässä pienoinen "matkaraportti", jonka olisi kyllä voinut tehdä jo viime viikolla. Reissun jälkeen sitä oli sen verran tokkurassa, että kotona vietetyt illat menivät ennen kuin ehti tajutakaan. Neulerintamalla on tapahtunut edes vähän jotain, mutta niistä lisää seuraavalla kertaa.
Kommentit