Annan itselleni pisteet huivin valmistumisesta. Lisäksi annan itselleni myös erityismaininnan siitä, että sain virkattua huivin peräti viikossa vaikken joka ilta jaksanutkaan tarttua työhön. Hapsujen leikkaamisessa menikin sitten oma aikansa, mutta viimein huivi oli viimeistä hapsuaan myöten valmis. Jee!
Kerronpa hieman taustatietoja, miksi piti hieman myös kehua itseäni: Ala-asteella opeteltiin käsitöiden tunnilla virkkausta. Minä kaverini kanssa istuimme takapulpetissa ja koitimme nyhvätä olemattomien tekeleiden kanssa ikään kuin saisimme jotain näkyvää aikaiseksi. Opettajakin oli minusta ilmeisesti jo aiemmin todennut, että olen aika toivoton tapaus. Varmastikin tästä syystä hän antoi niin kamalan väristä lankaakin, että viimeistään silloin meni halut virkkauksen opettelusta. Muistan vieläkin elävästi sen, kun minulla oli loppujen lopuksi aikaansaannoksena onneton pitsinpätkä ällöttävän vihreästä langasta. Kaiholla katselin joidenkin toisten kauniita pieniä pitsiliinoja, jotka oli virkattu vaalean violetista langasta.
Nämä muistot mielessäni opettelin viime joulun alla viimein vähän virkkauksen saloja äitini opastuksella. Novitan talvi -05 -lehdessä oli virkattu hauskan näköisiä lasinalusia ja tabletteja Huopanen-langasta. Päätin koittaa niitä ja opetella siis virkkaamaan pylväitä. Ihan hyvin ne onnistuivat. Huovutettava lanka oli mukavan armollinen virkattava lanka aloittelijalle: sai virkata paksulla koukulla eikä epätasaisuudetkaan näkyisi niin helposti. Laitan kuvagalleria 2006:n kuvan näistä aikaansaannoksista.
Näiden virkkauskokemusten jälkeen en ole lainkaan yhtä masentunut kuin ala-asteen käsityötuntien jälkeen. Minulla taitaa sittenkin olla toivoa sen suhteen, että osaan virkata ja saan jotain käyttökelpoista aikaiseksi. Voisin jopa sanoa olevani kehityskelpoinen virkkauksen saralla. :)
Kommentit