Lähetys sisälsi suloisen siilikortin (mistä arvasitkaan että tykkään siileistä?), kahta erilaista suklaata (saa nähdä säästyvätkö "pahan päivän" varalle), hauskan neulatyynyn (tähän voisi laittaa pingotukseen tarkoitettuja lankoja), stoppareita puikkojen päihin tökittäväksi (hyvin käteviä, olenkin kaipaillut sellaisia) sekä aivan ihanaa Merino-lankaa. Schahenmayrn Merino-lanka on minulle aivan uusi tuttavuus. Lanka vaikuttaa aivan ihanan pehmeältä ja langan väri on ihanan joulun punainen. Mies kysyi heti paketin avattuani ja hiplatessani lankoja, että mitäs meinaat niistä tehdä. Hmm... En vielä kyllä tiedä tarkkaan, 150 g lankaa on jo sellainen määrä että siitä saisi vaikka kivan huivin tms.
Aivan erityisen suuret kiitokset postista sinulle neulova ystäväni! Onnistuit piristämään jo muutenkin niin mukavaa päivääni. :)
Asia, joka minua myös ilahdutti tänään oli se, että viimein selvitin haarukkapitsin salaisuuden. Tosin en ihan omin päin, vaan sain melkein kädestä pitäen neuvoa virkkauskurssin opettajalta. Ilmoittauduin työväenopiston virkkauskurssille ja siellähän meitä oli, liuta naisia, jotka halusi heti tietää miten haarukkapitsiä tehdään.
Tässä minun todistusaineisto, jottei vaan asia jää epäselväksi:
En tiedä, tuleeko tuosta väkerryksestä tehtyä mitään todellista työtä. Luulen että yritän opetella, ellen jokaisella, niin ainakin mahdollisimman monella kokoontumiskerralla jotain uutta. Ensi viikolla perehdytään luultavasti salomonin solmuihin (joita en ole ikinä tehnyt) ja haluaisin myös nähdä käytännössä, miten takareunavirkkausta tehdään. Eiköhän tässä toivelista pitene, kunhan vaan näkee malleja lehdestä ja saa vähän ideoita.
Kommentit